vähän parempi päivä

oonpas mä avautunut eilen... asiaan perehtyneempänä alkoi jo melkein nolottaa että tuomitsin poikamies-ehdokkaan. Saattaahan se olla että tyyppi onkin oikeasti lähempänä sitä totuutta mitä ohjelman nettisivuilla ainakin mainostetaan (?) Well, ken tietää.
Eilen oli kyllä romahdusten romahdus taas illalla...en mitään muuta voinut tehdä pariin tuntiin kun itkeä, ilman mitään varsinaista syytä. avopuolisoni yritti rauhoitella mutta ryvin vaan itsesäälissä ja olin sitä mieltä et kukaan ei välitä / ymmärrä tai ketään ei kiinnosta auttaa...tänään olinkin sitten ihan yllättynyt kun jopa kolme ystävääni kysyi multa avattuani mesen "mitä sulle kuuluu?". Kysymys, jota en kuule hirveän usein. tai sitten en vaan muista, sillä en hirveän hanakasti kertoile kellekään jos oikeasti menee huonosti, mieluummin feikkaan ja sanon ympäripyöreästi "hyvää". pitäs kai yrittää opetella avautumaan enemmän...soitin jo psykiatrian polillekin mut sinne tarvitaan terppakeskuslääkärin lähete,enkä jaksa julkisella selittää asioitani miljoonaan kertaan, ei ne kuitenkaan tajuu mitään...ylihuomenna meen samalle terapeutille juttelemaan, jonka luona käytiin parisuhdeterapiassa, jospa se sais jotain selkoa tähän tilanteeseeni. Ainakin pidän hänestä ja hän vaikuttaa ammattilaiselta, toisin kuin aikaisemmat mua hoitaneet...
Alan kyl olla entistä koukahtaneempi noihin muotiblogeihin. Niistä saa hyvän mielen (hirveän shoppailuhimon lisäksi) ja saa paljon inspiraatiota :)
Joka päivän pitää olla hemmottelupäivä! teen sen lupauksen nyt, kolme viikkoa vuoden vaihtumisen jälkeen ja tänään meinaan aloittaa kuumalla vaahtokylvyllä jonka jälkeen liimaudun telkkarin sarjaputken eteen herkkujen kanssa. Can't wait...

mistä tunnistaa perfektionistin?

ainakin siitä, ettei voi olla muokkaamatta profiilitekstiä joka päivä. ja jo kirjoitettujakin tekstejä pitää vääntää ja kääntää kymmeneen kertaan että olis tyytyväinen.
toi suomen unelmien poikamies on hirvee. just sellanen äärimmäisen limanen jätkä joka käyttää kiinteyttävää kasvonaamiota aamuisin ja pumppaa hauiksiaan salilla peilin ääressä. illalla sit lähtee onnelaan ja luxiin iskemään pissiksiä. way to go people... tuntuu et niitä ois koko tää kaupunki täynnä!
Ei siis sillä että mulla olis jotain metroseksuaalisuutta tai itsestänsä huolta pitämistä vastaan. mun mielestä david beckham on ihan jees. en vaan voi sietää tota "mä oon maailman parhaimman näkönen kundi"-asennetta, joka näkyy niiden tyyppien silmistä ja jonka varjolla ne kelaa et "jokainen nainen kuolaa mun perään". Tosiasiassa ne on vaan huonon itsetuntonsa kanssa painiskelevia säälittäviä pikkupoikia, jotka lukee salaa systerin cosmosta kuinka nainen isketään. siinäpä sitten raamattua kerrakseen... and trust me, omakohtaista kokemusta valitettavasti löytyy tämän lajityypin edustajista.
Muutenkin oon miettiny tässä jo jonkin aikaa, et mikä ihme kaikkia miehiä vaivaa nykyään. Tuntuu et jokaisella vippaa päästä enemmän tai vähemmän. Miehethän nyt on kuitenkin keskimäärin itsetunnoltaan heikompia kuin naiset ja riippuvaisia heidän huomiostaan. Tämä näkyy sitten joko asenteena joka on sitä luokkaa kuin edellä mainitulla, tai sit "vihataan" naisia, joka näkyy niin, että ensin vedetään hirveet perseet, jotta kerättäis rohkeutta ja sit mennään tyrkyttämään itseään hirvittävässä jurrissa baaritiskillä, et "shaanksh mä liitthyy sheuraan". Sitten, sääliä ja inhoa täynnä olevia katseita osakseen saanut urpo tietysti loukkaantuu verisesti kun kukaan muija ei lämpene sen hienovaraisille iskuyrityksille, joten se vajoaa jälleen itsesäälin syviin pohjamutiin, saaden vahvistusta oletukselleen, et "kaikki naiset on huoria". Ellei kyseinen känniääliö satu olemaan ihan ok-naaman omaava yksilö. sitten voi ehkä käydä mäihä ja saada itselleen samalla aaltopituudella olevaa seuraa. ja niitä tipujahan on sedulat pullollaan.
Okei, joo onhan niitä normaaleja, itsenäisiä ja fiksuja miehiäkin ehkä kourallinen vielä jäljellä. Sinkkuna tuskinpa vaan. Yksi on mennyt sitä paitsi jo minulle :)
Huoh, mä voisin avautuu tästä aiheesta loputtomiin. Mut ehkä jatkan analyysejä jonain toisena päivänä.
Mutta hei, siel paistaa aurinko! ainakin vähän.

ambivalenssista

mussa eikä mun blogissakaan oo mitään järkee. välillä tuntuu että liioittelen kaikkia "ongelmiani", ettei mua oikeasti mikään vaivaa, kaikki on tosi hyvin, jeejee. sitten tulee taas sellanen päivä kun mitä on ollut nyt viikon verran, eli krooninen vitutus ja ääretön turhautuneisuus. se ettei saa MITÄÄN aikaseksi, miten se voi olla niin s-tanan vaikeeta? ja vituttaa vielä enemmän se, etten tee asialle mitään. miksi sitä ei muuten koskaan voi olla tekemättä mitään? olla vaan. ei onnistu multa. tai edes se, että tekisin jotain järkevää, kuten rästissä olevia koulujuttuja sitten kun on kerta pakko tehdä jotain, mut ei, täytyy vaan koko ajan jumittaa ja tehdä kaikkea täysin turhaa kuten istua koneella tai television edessä. mahtava elämä. eikö kellään muulla ole tämänlaisia ongelmia? vai teenkö mä vaan näistä ongelmia? tuntuu aina että muut saa niin paljon enemmän aikaseksi kuin minä ja sen eteen, et pystyisin samaan kuin muut, mun täytyy pistää ihan äärettömän paljon eforttia. tai en tiedä, ehkä se on vaan tää "sairaus". Outoa et en osaa pistää senkään piikkiin mitään, tuntuu et siihen vedotessani yrittäisin keksiä jonkun köyhän tekosyyn tekemättömyydelleni, kun ei musta kuitenkaan tunnu että oisin sairas, enkä osaa enkä haluakaan mieltää itseäni sellaiseksi. Pitäiskö mun? mut sit jos sen tekisin, luulen et rupeisin "käyttäytymäänkin" kuin sellainen. ja mun on kuitenkin koko ajan pyrittävä johonkin, on rimoja joita on ylitettävä, maaleja joita on saavutettava, eikä ole varaa sairastaa.
Että tällasta. oon yli-analysoija ja kohta saletisti pimahdan :P




It's not
What you thought
When you first began it
You got
What you want
Now you can hardly stand it though,
By now you know
It's not going to stop
It's not going to stop
It's not going to stop
'Til you wise up

You're sure
There's a cure
And you have finally found it
You think
One drink
Will shrink you 'til you're underground
And living down
But it's not going to stop
It's not going to stop
It's not going to stop
'Til you wise up

Prepare a list of what you need
Before you sign away the deed
'Cause it's not going to stop
It's not going to stop
It's not going to stop
'Til you wise up
No, it's not going to stop
'Til you wise up
No, it's not going to stop
So just...give up

Aimee Mann - Wise Up

hukassa

hmm. nyt pitäis kai jotenkin avautua, mutta vaikeeta on. ei ole juurikaan päässä ajatuksia mistä kertoisin. tuntuu ettei pysy langat käsissä, jotenkin tympeä olo.
kun ei ole työtä pitäisi opiskella, se olisi nyt se prioriteetti, mihin en kuitenkaan pysty koska EN JAKSA. enkä ymmärrä miksi väsyttää koko ajan, nukuin miten paljon hyvänsä meinaan nukahtaa tunneille koulussa enkä pysy hereillä kotonakaan, paitsi yöaikaan jolloin ei sitten nukuta enää yhtään. tänään heräsin vasta klo 11, olin koulussa muutaman tunnin ja nukahdin kotiin päästyäni. nukuin kuudesta yhdeksään illalla ja vielä senkin jälkeen väsytti. avopuolisoni tuli kotiin töistä väsyneenä ja tunsin sen rinnalla taas olevani laiska paska, joka ei tee mitään, kämppä on paskan vallassa ja itse en tee muuta kun istun koneella tai nukun. ois kivaa olla täydellinen tyttöystävä ja varsinkin työttömänä mun pitäis ees jaksaa sen verran...mutta kun ei.
diagnosoitu masennus & ahdistushäiriötä epäillään. lääkityksen oon alottanut jo aikoja sitten. koko tän vuoden (2vko) kuitenkin on tuntunut taas siltä että olisin takaisin siinä pisteessä mistä lähdinkin. terapian tarpeessa siis, eikä terapiaan ole rahaa, koska ei ole töitä ja elän muutenkin avopuolisoni rahoilla. parisuhdeterapia aloitettiin tällä viikolla. meillä on läheisyysongelma emmekä osaa olla läsnä toisillemme. ja mä syytän kaikesta itseeni, kaikesta paskasta mitä meidän suhteessa on ollu. ei kai sekään ihan tervettä ole.
Tarvitsisin jotain tekemistä, työtä, jotain mikä pitäis virkeempänä. tuntuu et elämä olis tällä hetkellä kuin tahmeeta liisteriä missä yritän tarpoa eteenpäin. Turhaudun helposti ja VIHAAN talvea. ei ihminen voi elää tällasessa pimeydessä! onneksi kohta pääsen reissuun.
Typerää valittamista, ei tässä ollu mitään järkeä. mun on ilmeisen vaikea julkaista ajatuksiani :)

Yötä aina ikävöin
vaikka päivän lapsi oon,
Pimeyden laskiessa
kaipaan valoon...