hmm. nyt pitäis kai jotenkin avautua, mutta vaikeeta on. ei ole juurikaan päässä ajatuksia mistä kertoisin. tuntuu ettei pysy langat käsissä, jotenkin tympeä olo.
kun ei ole työtä pitäisi opiskella, se olisi nyt se prioriteetti, mihin en kuitenkaan pysty koska EN JAKSA. enkä ymmärrä miksi väsyttää koko ajan, nukuin miten paljon hyvänsä meinaan nukahtaa tunneille koulussa enkä pysy hereillä kotonakaan, paitsi yöaikaan jolloin ei sitten nukuta enää yhtään. tänään heräsin vasta klo 11, olin koulussa muutaman tunnin ja nukahdin kotiin päästyäni. nukuin kuudesta yhdeksään illalla ja vielä senkin jälkeen väsytti. avopuolisoni tuli kotiin töistä väsyneenä ja tunsin sen rinnalla taas olevani laiska paska, joka ei tee mitään, kämppä on paskan vallassa ja itse en tee muuta kun istun koneella tai nukun. ois kivaa olla täydellinen tyttöystävä ja varsinkin työttömänä mun pitäis ees jaksaa sen verran...mutta kun ei.
diagnosoitu masennus & ahdistushäiriötä epäillään. lääkityksen oon alottanut jo aikoja sitten. koko tän vuoden (2vko) kuitenkin on tuntunut taas siltä että olisin takaisin siinä pisteessä mistä lähdinkin. terapian tarpeessa siis, eikä terapiaan ole rahaa, koska ei ole töitä ja elän muutenkin avopuolisoni rahoilla. parisuhdeterapia aloitettiin tällä viikolla. meillä on läheisyysongelma emmekä osaa olla läsnä toisillemme. ja mä syytän kaikesta itseeni, kaikesta paskasta mitä meidän suhteessa on ollu. ei kai sekään ihan tervettä ole.
Tarvitsisin jotain tekemistä, työtä, jotain mikä pitäis virkeempänä. tuntuu et elämä olis tällä hetkellä kuin tahmeeta liisteriä missä yritän tarpoa eteenpäin. Turhaudun helposti ja VIHAAN talvea. ei ihminen voi elää tällasessa pimeydessä! onneksi kohta pääsen reissuun.
Typerää valittamista, ei tässä ollu mitään järkeä. mun on ilmeisen vaikea julkaista ajatuksiani :)
Yötä aina ikävöin
vaikka päivän lapsi oon,
Pimeyden laskiessa
kaipaan valoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti